Tiedän olet jokaisessa päivässäni läsnä.
Vierelläni,
Vaikka olisitkin kaukana.
Silti olet aina lähelläni.
Pidät kädestäni kiinni,
kun sitä tarvitsen.
Vaikka olisitkin kaukana.
Silti olet aina lähelläni.
Pidät kädestäni kiinni,
kun sitä tarvitsen.
---------------------------------------------------------------------
Se pistää vieläki miettii... Ja vissii pistää aina miettimään.. Et kui ihmine voi olla niin sekasin päästään, että ampuu oman poikansa... ja sitä ennen vaimonsa..
En pysty ees kuvitteleen sitä tilannetta... Tilannetta, miltä tuntuu ku oma isä ampuu äidin sun silmien ees.. ja sen jälkeen lähtee ajaan sua takaa..haulikko kädes. Arvostan kuitenki sitä.. kuinka sun äitis oli nii rohkee ja yritti pelastaa sut.. vaikka se vei sen oman hengen..
En pysty vieläkää ymmärtää.. että näin kävi.. vaikka siitä tapahtumasta on 3 kuukautta..
Voin sanoo, että mua oikeesti pelottaa mennä joka yö nukkuun, koska nään painajaisii siit, joka tekee niin pahaa.. ja melkein joka kerta nään sitä samaa unta..
Että oon talon pihalla.. ja nään ku juokset pihalle teidän talost.. Puhut kännykässä.. soitat paniikissa hätäkeskukseen ja sanot että tarviitte nopeasti apua. Isäs tulee ovest pihalle ja tähtää suhun aseella rappusilta. Sä juokset niin nopeet karkuun, ku vaa ikinä pääset.. harmi vaan että väärään suuntaan.. keskelle aukiota paikkaa. Yritän huutaa sulle ja sun isälles. Kukaa ei vaa kuule mun huutoja. Sitten kuuluu laukauksen ääni.. nään kuinka kaadut maahan.. n. viiden metrin päähä talosta. Kukkapenkin viereen.. veres alkaa virtaamaan ympärilläs. Sitten juoksen luoksesi, ja katson suklaasilmiis, jotka ovat täysin elottomat. Oon ite iha paniikis siinä vaihees. Yritän puhua sulle.. mutta turhaan. Oot poissa..
Seuraavaks kohdistan katseeni sun isääs.. joka seisoo vieläkin rappusilla. hän lähtee kävelemään sun luokses. mitään sanomatta. Kattoo vaan..(En osaa kuvailla sen katsetta.. sen silmät on sellasseet ilmeettömät.. hieman pelottavat.) Isäsi kyykistyy viereesi, katselee hetken ja sulkee sitten silmäsi. Ja lähtee kävelemään talolle päin. (mua se ei siis huomaa ;o ) Huomaan kuinka isäsi pysähtyy talon rappusten alapuolelle. Nostaa aseen piipun päätään kohti.. ja laukaisee aseen..
Nyt vissiin tajuutte et minkä takii en mielelläni nuku.. En osaa vieläkää hyväksyy sitä, et mun kaverilla ja naapurilla on ollu niin karmee kohtalo.. että oma isä ampuis..
R.I.P Toni <'3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti